Kaikki alkoi jo lapsena, kun matkustin Lappiin vanhempien autossa ja muistan silloin ajatelleeni: tänne tulen vielä pyörällä. 2007 vuonna muistin tuon lapsuuden haaveen ja totesin, että se on tekemättä. Tuumasta toimeen - tämä haave on toteutettava. Tarvitaan tavoite, suunnitelma ja työtä -eiköhän se sillä onnistu. Toki olin pyöräillyt pienen ikäni ja nuorena tehnyt retkiäkin, mutta taukoa oli tässä kohtaa useampi vuosi ja kuntokaan ei ollut vaadittavalla tasolla.
Kesällä 2008 testi reissun vuoro: 1000km pyöräretki 10 päivässä Itä-Suomen maastoissa. Valomon luostari -Punkaharju -Imatra -Lappeenranta- Mikkeli reitit kuuluivat testiretkeeni. Jaksoin hyvin reilun 100km päiväajoa. Voisin siis tosissani alkaa valmistautua Lapin pyöräretkeen.
Kesä 2009 oli sitten haaveen toteuttamisen hetki. Kaikki alkoi 25.-27.6.09 piilokojussa karhuja kuvaten Suomussalmella. Piilokojussa kolme yötä viritti hyvin yhteyden luontoon ja tulevaan retkeen. Olinhan lähdössä kohti pohjoista. Pyörä oli kulkenut mukana auton katolla lähtöpaikkaan ja 28.6.09 matka alkoi aivan Venäjän rajan pinnasta 13km soratieosuudella seudulla, jossa juuri olin nähnyt ja kuvannut karhuja. No olin onneksi oppinut karhuista sen, että ne pelkää minua ainakin yhtä paljon kun minä heitä, joten todennäköisyys kohtaamiseen ei ole ilmeinen.
Matkereitti kulki Suomussalmelta lähtöpaikasta kohti Hossaa ja siitä sitten ylös Kuusamoon, Pyhä-Luoston ohi Kemijärvelle, Sodankylään, Ivalo, Inari. Kaamasesta Karigasniemelle, Tenon joen vartta ylös Utsjolle. Sieltä takaisin Inariin ja siitä erämaan halki Pokan kautta Kittilään. Ylläksen maisematien kautta Äkäslompolaan. Kolari, Pello, Tornio, Ii, Oulu reittiä alaspäin. Nelostietä välttäen Ylivieska, Kinnula, Kivijärvi, Kannonkoski reittiä kotiin Lannevedelle. Kilometrejä n. 2000km ja sykemittarin mukaan liikuntakaloreita kertyi n. 77 000 kcal.- Martinselkosen eräkeskus - Hossa 62km
- Hossa - Ruka 106km
- Ruka - Kemijärvi 108km
- Kemijärvi - Sodankylä 112km
- Sodankylä - Tankavaara 103km
- Tankavaara - Ivalo 66km
- Ivalo - Kaamanen 73km
- Kaamanen - Karigasniemi 81km
- Karigasniemi - Utsjoki 95km
- Utsjoella välipäivänä kävin pyörällä Norjassa, tutustuin uimahalliin ja löysin hyvän hierojan. Kuitenkin ajelin 25km
- Utsjoki - Inari 118km
- Inari - Pokka 119km
- Pokka - Kittilä 89km
- Kittilä - Äkäslompolo 70km
- Äkäslompolo - Pello 109km
- Pello - Tornio 126km
- Tornio - Ii 107km
- Ii - Linminka Escurial 82km
- Liminka - Sievi Urjanlinna 144km
- Sievi - Kannonkoski Piispala 120km
- Kannonkoski - Lannevesi 68km
Sade, joka hetkittäin oli räntää ja vastatuuli saivat epäilykset mielessä nousemaan: tuleekohan tästä mitään, jaksanko pystynkö, miksi ihmeessä olen menossa Utsjoelle pyörällä? Oli opittava löysäämään ennen matkaa tehdyistä suunnitelmista, oli opittava kuuntelemaan kehoa ja edettävä sen mukaan. Viikon ajan keli oli karua: sadetta, tuulta ja kylmää. Oli mahtava tunne, kun sitten aurinko näytti säteensä kaiken tuon jälkeen ja pääsi ajamaan taas paitasillaan. Ukkoskuurojen aikaan ehdin suojaan tällä kertaa. Kittilässä huoltoasemalla kahvi maistu ja Pohjanmaalla kiitin linja-autopysäkin katoksen osumista kohdalle juuri salamoiden välkkyessä.Minulta kyseltiin ja ihmeltiin toistuvasti, miten nainen lähtee näin pitkään reissuun Lappiin pyörällä ihan yksin. Yksinolo tarjoaa mahdollisuuden itsensä kanssa olemiseen ja sisäisen maailman prosessointiin.
Reissussa olen itseäni varten, tällä kertaa en tsemppaa toisia - sen jätän talven työrooliin. Matkan varrella saa kohdata myös erilaisia ihmisiä ja kokea yhteyttä heihin. Nuo kohtaamiset koskettaa ja saavat hymyn huulille pitkäksi aikaa. Yksin matkustaessa on vapaus valita, ei tarvitse säätää kenenkään kanssa. Vaikeina hetkinä on itsestä löydyttävä se paras sparraaja ja vaikeuksien jälkeen voi sanoa, minä tein sen. Arkielämän pienet haasteet saavat mittasuhteen ja elämä tasapainottuu. Yksinolo vaan on se juttu, josta saa niin paljon. Kiitos kuitenkin jokaiselle autosta peukkua nostaneelle kannustajalle. Siis en tuntenut itseäni yksinäiseksi kun hetkittäin.Varusteet ja valmistautuminen antaa minulle turvallisuudentunnetta. Vedenpitävät Ortlieb-merkkiset laukut saavat minulta varauksettoman kiitoksen. Samoin Hillbergin soulo telttani on toimiva ja kevyt katto pään päälle. Kun on teltta mukana, ei ole riippuvainen majoitusp
aikoista, vaan voi tilanteen vaatiessa pystyttää teltan metsään missä vaan. Nishikin hybridi-pyöräni varustin maraton plus-renkailla ja muiden kertoessa rengasremointeista sain todeta, että renkaat kesti koko 2000km. Näiden renkaiden etu on myös jämäkkä rengaspaine, mikä tekee menosta rullaavaa tavaroista huolimatta. Lukkopolkimet ja pyöräilykenkien päälle vedettävät lämmittävät ja sateenpitävät suojat olivat välttämättömät kuten myös pehmustetut pyöräilyhousut ja sateen ja tuulen pitävä takki. Ja lisäksi minulla on retkien aikana muotoutunut monia pieniä, mutta niin tärkeitä varusteita sisältävä varusteluettelo. Mukana ei ollut ylimääräistä, mutta kaikki tarpeellinen kuitenkin.Tunnelma taukopaikoissa oli se, minkä aistin.
Varsinkin ylhäällä Lapissa taukopaikkoja oli harvakseltaan ja karun ilman vuoksi niitä oikein odotti. Muotkan Ruotkussa mm. sain kuunnella vanhan isännän Lapin tarinoita ja oikaista selkää pirtin penkillä ja juoda makoisat kahvit. Kiitos myös hyvistä neuvoista, Karisgasniemeen sai tosiaan laskea 4km! Pienet taukopaikat jäivät parhaiten mieleen. Tenon varressa tieto tulostani oli kiirinyt kahvilaan ennen minua: "aamusta asti on kerrottu, että sieltä on tyttö polkemassa Utsjoen suuntaan Karigasniemeltä." - siis olin odotettu vieras.Ennen matkaa ja matkan aikana sain monenlaista palautetta. Monta varoittavaa ja epäilevää kommenttia kuulin ennen lähtöä. Miten pärjäät yksin? Eikö sua pelota? Mitä jos karhu tulee nuuhkimaan telttaasi? Lapissa ei voi kesällä pyöräillä kun suu ja silmät menee täyteen itikoita, liikenne on vaarallista jne. Mutta matkan aikana onneksi kuulin ennemmän rohkaisevia ja ihailevia kommentteja. Itikoista ei muuten ollut haittaa ja karhuja näin vaan kaukana yhdellä suolla Inari -Pokka välillä - niin kaukana, että pikkukameralla en kuvaa saanut. Liikenne saa kiitosta, autot väistivät pääosin kaukaa kiertäen - tosin mahdollisuuksien mukaan valitsin itsekin hiljaisempia teitä pääväylien sijaan. Siis on todettava, että palaute kertoo aina enemmän palautteen antajasta, kun sen kohteesta. Ja kukin voi ajatella ja kommentoida tavallaan.
Mikä on pitkä matka? -riippuu mihin vertaa. Sain matkalla tavata monia pyöräilijöitä ja moni oli fillaroinut huomattavasti kauemmin ja pidempään kun minä.
Nordkappin kävijöistä kuvan ranskalainen 79-vuotias mies jäi lähtemättömästi mieleen, kun Sodankylän yläpuolella tapasimme. Kaveri oli siinä kohtaa polkenut 87 päivää ja noin 5500km vaatimattomasti Ranskasta Nordkappiin ja oli nyt menossa Helsinkiin, josta matka jatkuisi lautalla Saksaan. Siis tämä mies on rock ja minulla on vielä pitkä matka hänen veroisekseen pyöräilijäksi. Mutta minulle tämä reissu oli sopivan kokoinen haaste. Mitäpä sitä muihin vertaamaan tai matkan pituutta sen suuremmin pohtimaan. Sopivan pitkä matka löytyy jokaiselle.Kotiinpaluuseen reissun jälkeen ei löydy sanoja. Kuvan ilme kertoo varmaan parhaiten, miten hyvältä se tuntui.
Läheisten kannustava asenne ja ymmärrys matkaani kohtaan oli koko ajan voimavaranani. Haaveesta tuli totta -hetken tyhjä olo, nyt se on tehty. Mutta kaikki kokemukset ja muistot säilyvät. Ja mieli näyttää jo etsivän uusia haasteita voitettaviksi. Lapin energiaa on saatu talteen, Lappiin jäi kuitenkin osa sydämestäni taas kerran. Työnohjaajana ja coachina saan tästä kokemuksesta taas annettavaa myös asiakkailleni. Tehdään sinunkin haaveesta totta! www.tyonohjauspalvelu.fiVaihdan mielelläni ajatuksia pyöräretkistä kanssasi. Ota yhteyttä, jos juttuni herätti ajatuksia tai kysymyksiä.
